Ah, opiskelu. En edes uskalla mennä lukemaan vuosilta 2003-2007 arkistoja ja opiskelupostauksia, koska voisin olla äkkiä sitä mieltä, ettei tässä opiskelussa ollutkaan mitään järkeä. Ne olisi kannattanut lukea siinä vaiheessa, kun asiaa mietin alunperin.
Dedikset siis painavat päälle ja multa loppuvat lusikat. Kolme ryhmätyötä eri ryhmien kanssa syövät sosiaalista jaksamista ihan kiitettävästi ja nyt tuntuu, että seinät kaatuvat. Eivät ne oikeasti kaadu, ja jostain se viime hetken paniikki varmaan taas löytyy ja asiat alkavat rullata. Niin kuin aina. Voisiko sitä oppia toimimaan toisin? Ne viisi oppimispäiväkirjaa ainakin olisi voinut kirjoittaa loppuun ajoissa. Ja tenttiinkin toki voisi lukea, eikä vain silmäillä avaamatonta tenttikirjaa.
Menen tekemään sudokuja. Siihen pystyn tällä hetkellä. Ja ehkä voisin syödäkin, niin vituttaisi vähemmän.
Ps. Ostin tänään paskan päivän lohduksi uuden (neonkeltaisen!!!) sheikkerin ja Alku Sadonkorjuupuurohiutaleita. Mitä vittua? Missä suklaa?